Kissankäpälät

Muistan sinut, kun kädessäsi jostain löytynyt hukkaan mennyt tohveli sanot katsoen tuvan ikkunasta mäelle, missä näkyy tiellä pölyvana kahden mustatakkisen mormonin polkupyörien jäljissä:

”Täällä kasvoi joskus ennen kissankäpäliä. Enää en ole niitä  nähnyt.”

Elät sinä. Kissankäpälistä kirjoitin itse. Kuka muu.

Mormoneja olen nähnyt paljonkin. Isä, joka asui sen mäen alla heitä suosi ja höysti. Asui siihen aikaan yksin, vanha mies ja äiti sairaalassa. Pelasi shakkia ja oli raitis niin kuin ne kelmien kerhossa neuvovat.

Jehovan todistajat ja mormonit kiistelivät ja kinasivat isän kanssa päivät pitkät. Saivat välillä lihavelliä tai pullaa, että jaksoivat.

Veljen kanssa ei aina ihan jaksettu, vaan piti mennä ulos nauramaan. Myöhemmin olen oppinut sen sanan:

sarkasmi, salaiva, savolaisuus; niin tiheä ettei huomaa.

En tiedä, miksi sitä sanaa sanoisin, jonka olen perinyt.

Isänmaallisuus

Herra K kertoo: 

"Pienen pohjoissavolaisen kansakoulun kasvattina jouduin elämäni vaarallisimpaan paikkaan siihen mennessä. Hammaslääkäri odotti. Kylän hammaslääkäri oli uhkea keski-ikäinen, mielestäni hirveän vanha rouva Noukki, jota me lapset aiheestakin pelkäsimme. Hän ei koskaan puuduttanut pyynnöstä huolimatta, välineet olivat vanhoja ja hänellä oli kova, kantava ääni.

Klaudios Ptolemaioksen aikoinaan esittämän geosentrisen maailmanselitysopin mukaan kaikki yöllisen tähtitaivaan avaruusromu kieppuu ympyränmuotoista rataa liikkumattoman maapallon ympäri. Vaikka Ptolemaios ei ollutkaan oikeassa, eivät Kopernikuksen myöhemmin esittämät teesit aurinkokeskeisyydestä tuoneet sen enempää totuuden valoa ihmiskunnan ylle. Lajin edustaja on tiennyt kaukaisista ajoista lähtien, että maailmankaikkeus pyörii hänen nöyhtäisen napansa ympärillä.

Psykologiasta olemme oppineet, että ihminen käy kehityksessään läpi lukuisia eri vaiheita. Näistä peilivaihe on se, jolloin ihminen viimein tunnistaa itsensä yksilönä. Älyllisesti suuntautuneet ovat juuttuneet pysyvästi peilivaiheeseen. Juuttuneet on tosin hieman epätarkka ilmaus, sillä tosiasiassa me älylliset narsistit tarraudumme siihen kynsin ja hampain.

Hammaslääkärin vastaanotolla tuoksui pelolta. Myöhemmin olen tunnistanut voimakkaiden puhdistusaineiden aromin; se oli sairaalan hajua. Vastaanottotilassa rouva Noukki käski minun avata suuni ammolleen. Tottelin häntä ja hetkessä pieni, joskin pahasuinen kitani oli täynnä sylki-imureita, pahanmakuista mönjää ja pistäviä, survovia, surisevia ja ääretöntä kipua aiheuttavia instrumentteja. Olin aivan varma, että kuolisin siihen paikkaan. Synnin palkka on kuolema. Olimme veljeni Sepon kanssa käyneet mummolan naapurissa salaa katsomassa riihessä laudalla makaavaa vainajaa, Anttua, joka oli eläessään ollut renkinä Kustilan talossa. Hän näytti ihan tavalliselta, vähän kalpealta, mutta kukapa kuollut ei olisi kalpea.

Mummo kertoi Antun olleen kova työmies, mutta rintatauti oli hänet sitten vienyt. Sodassa hän oli oppinut juomaan ja se oli syntiä se.

Olin itsekin tehnyt paljon sitä, mitä opettaja nimitti synniksi. Olin kiroillut, rääkännyt kissaa ja tapellut Sepon kanssa nenä veressä. Olin varastanut äidin käsilaukusta rahaa, repinyt tahallani Sepon aapisen ja ampunut pikkulintuja tehokkaalla ritsallani, josta olin aika ylpeä. Nyt siis olin saava palkkani pahoista töistäni.

Olin sokea, silmäni vuotivat vettä ja kun lääkärin puuhakkaat sormet kaivelivat kipeää suutani yritin muistella Paavo Ruotsalaisen puheita armosta, joka oli mummon lempiaihe. Välähdyksenomaisesti mieleeni tuli, miten olin istunut mummon sylissä seuroissa Ukko-Paavon savupirtissa ja laulanut virttä, vaikka en tuohon aikaan vielä osannut puhua. Yritin veisata, mutta vain jonkinlainen ölinä pääsi kurkustani.

"Älä vingu", lääkäri tokaisi ja otti pääni tukevalla otteelle isojen rintojensa väliin. Taas uusi haju hulvahti nenääni. Siinä oli hajuveden ja naisen tuoksua ja lisänä outo kirpeä lemahdus, jonka alkuperä selvisi minulle vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin juodessani osakunnan juhlissa viskigrogin. Äkkiä päässäni välähti sokaiseva valo. Kun toinnuin, lääkäri näytti voitonriemuisena pihtien päässä surkeaa hammasta, jossa oli monta juurta. Leukaa jomotti ja tunsin itseni sairaaksi pieneksi pojaksi, kun vastahakoisesti lompsin koululle.

Siellä oli tapahtunut ihmeitä. Minut ohjattiin luokan sijasta koulun juhlasaliin, jossa pulpetit oli järjestetty riveihin. Istuimme hiljaa kuunnellen isosta mustasta radiosta surumusiikkia, muistosanoja ja laahaavaa, ikävää musiikkia, josta mieleeni tuli sade ja räntäilmat. Kyykötin pulpetissani kipeää poskeani pidellen, itkua tuhrustaen ja odotin kidutuksen päättyvän. Salissa seisoi rehtori, silmälasipäinen nuorenpuoleinen mies, joka silmä kovana seurasi, ettemme tehneet vallattomuuksia.

Hankaava, jurnuttava musiikki, radiosta tulvivat paukuttelevat puheet ja ohimoita raastava virrenveisuu sykkivät suoraan raadeltuun suuhuni ja leukaluuhuni. Olin vajonnut apatiaan pieksetyn eläimen lailla, kun näin silmäkulmastani rehtorin lähestyvän olinpaikkaani. Lämpösäteily heijastui hänen kädestään, kun hän asetti sen pääni yläpuolelle, sitä kuitenkaan koskettamatta ja lausui oudon vavahtelevalla äänellä:

-Kaarlo on harvinaisen isänmaallisen poika.

Tuolla hetkellä tunnistin itseni yksilönä maailmankaikkeudessa, jossa ihmisten välistä ymmärrystä ei ole."

_____________________________________________

Johan Julius Christian "Jean" /"Janne" Sibelius haudattiin valtion kustannuksella rakastamansa Ainolan puutarhaan vuonna 1957.

22.9.2007

Lataa ja harkitse

Poliisilaitosten on aina pyydettävä käsiaseluvan hakijaa esittämään lääkärinlausunto. Lausunnosta on käytävä ilmi, että hakijalla ei ole sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveysongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseä tai muita.

- Uusi ohje

Kansalainen A. hakee lupaa käsiaseelle. Terveyskeskuslääkäri tutkii viran velvoittamana ja lain uhalla tietokantoja.  Atk-järjestelmän kuin onnen kantamoisena toimiessa juuri tällä nimenomaisella ajan hetkellä terveyskeskuslääkäri huomaa potilaan käyttävän varsin suurta määrää masennuslääkitystä ja tämän tukena myös psykoosilääkitystä.

Terveyskeskuslääkäri lähettää A:n tuntemalleen, puolikesylle originellille mutta syyntakeiselle psykiatrille, joka toteaa lausunnossaan kunnian ja omantunnon kautta kirjoíttaneensa hoidossaan olleelle ja näin muodoin tutulle rakennusmestari A:lle, jolla on myös panostajan tutkinto, useita SVB-lausuntoja pysyvää työkyvyttömyyseläkettä varten masentuneisuuden ja ajoittaisten vainoahdistusajatusten vuoksi.

Alavireyttä on ollut, pelkotiloja ja rintaanpistämistuntemuksia tutkittava on raportoinut myös. BDI 33, Hamilton siisti, haukku hyvä, seisoo kuvaa nro 7, harjakset 3 mm, BMI 36,1, MÅRDS 23, GGT 54, CDT 0,67, TPR pr sileä, hanskaan jm, Vt 0.

Ortopedin lausunnon mukaan A. on räjähdysonnettomuudessa menettänyt molemmat jalkansa, jotka eivät yleisen elämänkokemuksen perusteella tule kasvamaan ennalleen. Invalidin autoverohyvitykseen A:n ei kuitenkaan katsota olevan oikeutettu.

Eläkevakuutusyhtiöt XEL, Rubiola, Tolmarinen ja viimeksi Cela ovat todenneet A:n täysin työkykyiseksi tehtäviinsä, vaikkakin A. on kokenut ajoittain lievää apeutta, jonka syyt ovat reaktiiviset, mutta joka ei ole omiaan vähentämään A:n kykyä toimia työssään tai siihen verrattavassa työssä. Erillisellä päätöksellä Cela hylkää A:n hakemuksen ammatilliseen kuntoutukseen kultasepäksi huonoon peruskoulutukseen, ikään ja A:n heikkolahjaisuuteen liittyen.

Reaktiivisina syinä erikseen Rubiolan päätöksessä mainitaan A:n kokema taloudellinen ahdinko ja riidat konkurssiin menneen virolaisperäisen työnantajan ja viimeksi palkkaturvaviranomaisten kanssa. Osatekijänä pidetään tutkittavan konfliktihakuisuutta, jota tosin ei lausunnoista ilmene, mutta jota esittelijän suvussa on senkin edestä (äänestyspäätös 3-2, jossa puheenjohtajan ääni voitti).

Psykiatri kertoo A:n haastateltuna olevan eloisa, suurikokoinen, äänekäs ja kielellisesti lahjakas punakka mies, jonka orientaatiotaso on normaali ja kognitiiviset funktiot iänmukaiset.

Haukku hyvää, poikkeuksena edelliseen saa Ro:n äititaulussa hyvän ja korrektin populaarivastauksen. Vihamielisyyttä ei kysyttäessä esiinny. Kovennetussa konfrontaatiossa lyö takaisin avokämmenellä.

Syyksi aseentarpeelleen A. mainitsee hiljalleen virinneen ampumaharrastuksen, jota etenkin viime aikoina eläkevakuutusyhtiöiden XEL, Rubiola, Tolmarinen ja viimeksi Cela antamat päätökset ovat olleet omiaan motivoimaan. Erityisesti tyhmäksi leimaaminen tätä Mensan jäsentä ja shakin suurmestaria ****tti.

Johtopäätöksenään psykiatri suosittelee A:lle käsiaseluvan myöntämistä, mutta pitää A:n hakemusta kertatuliaseelle selkeästi alimitoitettuna ja kaliiberikokoa ehdottomasti liian pienenä.

28.9.2008

Mustikkapiirakkaa armopöydästä

On ollut aika, jolloin herra K. tuolloin tällöin kävellä teputteli hivenen latuskaisilla, mutta muuten kriteerit täyttävillä töppösillään baariin, jota silloinen sukupolvi nimitti komeasti anniskeluravintolaksi.

Tuontapaisen paikan luonteeseen kuului, ettei sinne hyväksytty miehenpuolia asiakkaiksi ilman pikkutakkia ja solmiota, joita ketterät, uutterat ja monipuolisesti lahjakkaat, liikevainuiset vahtimestarit vuokrasivat asiakkailleen kuranttia vastapalvelua vastaan. Se saattoi olla kymppi pari, drinkki vuoronvaihdon aikaan tai vaikka huojennus kuormasta takkaklapeja mökkinaapurille.

Herra K. oli erikoistunut lasten korvien katsomiseen.

Isolla, julmannäköisellä maastoautonkokoisella miehenkorstolla kun saattoi olla myös omat herkät paikkansa; saattoi olla vaikka vallan pätevä vaimo ja monta vilkassilmäistä lasta tämän kanssa. Eräänkin Eetu-nimisen portieerin kanssa herra K. johtuen ammatistaan lääkärinä oli selkeä jako: tohtori K. katsoi ja hoiti Eetun poikien korvat ja herra K. nautti sitä, mitä tavataan kutsua diplomaattiseksi koskemattomuudeksi. Kaikessa. Loppuun asti.

Näin ei ole poissuljettua, että eräänä syksyisenä iltana herra K. saapui lempipaikkaansa hieman liikutettuna. - Liikutetussa tilassa, kuten tavattiin sanoa kostean sukupolven nuoruusvuosina, jolloin vain lällärit joivat keppanaa, perusdrinksu oli votka ahtojäillä ja viini Algeriasta.

Sivuhuoneen pikkupöydässä valkean pöytäliinan äärellä istui yksikseen neitonen, jonka seuraan herra K. sukoilematta liittyi. Seuranneessa keskustelussa herra K. mainitsi erikseen pitävänsä toisen täsmällisyydestä. Tämä tummakulmainen kaunotar oli istunut paikalla jo edellisenä iltana, mutta joutunut poistumaan kiireitään valitellen. Tapaaminen oli sitten sovittu tälle kellonlyömälle.

Nyt puheeksi osui taide.

Kävi ilmi, että neiti, jonka nimi oli lipsahtanut herra K:n muistista omille erikoisille, tutkimattomille ja mittaamattomille teilleen, oli toiminut jonkin aikaa sitten erään taidemaalarin alastonmallina. Herra K. sytytti huolettomasti päätään keikauttaen pitkän panatellosikaarinsa ja kysyi vaikutelmia. Neitonen, jonka nimeksi paljastui ja vakiintui Saara, kertoi omituisimman tehtävän olleen, kun hän maata kellotti taideluokan edessä kelteisillään ja Taiteilija asetti hänen pienen, soman, litteän vatsansa päälle palan mustikkapiirakkaa ja kehotti sitten oppilaitaan maalaamaan tämän asetelman. Palanen oli tuntunut kylmältä ja tahmealta. Saara oli jopa tuntenut ihollaan Taiteilijan sormenjäljet. Herra K. mietti, voisiko niistä ottaa muotin. Taiteilija itse oli poistunut Suomalaisen Klubin suuntaan ja palannut tunnin loppupuolella. Reilusti hän kuitenkin aina maksoi ja keikat olivat kertaluonteisia.

Koska herra K. ja Saara olivat jo jakaneet toisenkin viinipullon, molemmat tunsivat fasinoitumista, imponoitumista ja intresseerausta aiheeseen. Saara muisteli, kuinka oli isänsä kanssa Keski-Suomessa mustikassa ollessaan tavannut tuoreen karhunjätöksen, joka oli saanut mukana olleen ajokoira Tomin uikuttaen pakenemaan. Herra K. puolestaan muisteli silmät puoliummessa sikariaan imeä lupsutellen, miten Nilsiän Tahkovuorella mustikkaa riitti, kun he mummon kanssa soutivat Karsanlahdesta Syvärin toiselle puolelle. Erityisen muistettavaksi tämä mustikkaretki muodostui, koska Nilsiän kirkolla näytillä ollut neekeri oli osunut paikalle ja pyytänyt kyytiä Tahkovuorelle. Mummo Otteliaana Holmström oli hyväsydäminen ihminen ja kun kävi ilmi, että laihahko musta mies olikin matkalla Aholansaareen körttien seuroihin, sinne soudettiin.

Tuosta mustikkareissusta seurasi tapahtumia, jotka mullistivat historiaa, vaan kukapa sen olisi arvannut. Aholansaaressa savupirtin hämyssä veisattiin virsiä ja teologian tohtori Nyang'oma Obama,jonka paikallinen kirkkoherra oli tuonut Ambomaan lähetyskentiltä evankelioimaan Suomessa, todisti väkevästi siitä, miten Jeesus oli muuttanut hänen ja hänen sukunsa elämän.

Useita ihmeitä oli tapahtunut. Muun muassa Nyang'oma oli kokenut, miten ilmaa raskaampi laite oli pysynyt ilmassa kovan äänen avulla. Tämä jos mikä oli todiste jumalan hyvyydestä, oli Nyang'oma opastanut. Mutta ennen kaikkea on armo. Sen päälle ei passaa krossata ja omalla ansiolla ei ole asiaa taivasten valtakuntaan. Tämän on itse Lutherus selvästi lausunut. Maailmallinen ja riettauden tie vie helvettiin, mutta armopöytä on meille jokaiselle aukinaiseksi katettu , jos henki on altis ja liha kuulas. Kolkuttakaa, niin teille avataan, mutta mahoon maahan pudonnut siemen kuivuu ja kuolee, niin että rätkähtää.

Herra K. oli tuolloin vielä nuori mies, koulua käymätön. Mummon mustikkapiirakka oli sitten ja siten saamassa ja saanut arvaamattomia semioottisia eli merkitysopillisia merkityksiä herra K:n piiloisessa tajunnassa eli ajukopassa, kuten Otteliaanan Kalle-puoliso tapasi sanoa.

Kaikella on loppunsa ja seurauksena. Niin on myös pitkillä illoilla. Joskus viini on juotu loppuun, kynttilä laskeutuu, aamu alkaa sarastaa, valot sammuvat ja väsyneet vetäytyvät levolle. Saksalaiset rakentavat valtakunnissaan sangen käyttökelpoisia taksiautoja ja sellaisella herra K. ja Saara ajelivat Saaran asunnolle vähäiseen lähiöön, pieneen kaksioon.

Aamutoimien jälkeen neiti, sittemmin rouva K. tarjosi aamupalaksi aspiriinia, kupin äreää mustaa kahvia ja palan mustikkapiirakkaa.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin rakkauden edelleen sitkeästi palaessa eräästä mister Obamasta, pastori Nyang'oman veljenpojan serkusta tuli USA:n presidentti. Mummo on kirkkomaalla kevyen multavassa hiekkaharjussa ja ravintolasta on tehty pakolaiskeskuksen toimisto

Jo vuosia aiemmin Saara-rouva on paljastanut, ettei hän suinkaan edellisiltana ollut käynyt lähelläkään Eetun paikkaa. Se oli kai ollut joku toinen tummakulma.

31.1.2009

Muutoksen pysyvyys

 "Käsitätte minut väärin", sanoi kunnanjohtaja, "en suinkaan pidä kirjettä merkityksettömänä, selitykseni ei suinkaan halvenna sitä, päinvastoin. Herra K:n yksityiskirje on tietysti paljon merkitsevämpi kuin virallinen kirjelmä; mutta tähän kirjeeseen ei sisälly sitä merkitystä jonka te siinä näette." 

-Katkelma Franz Kafkan romaanista Linna, Das Schloss, joka julkaistiin postuumista vuonna 1926. Suomennos Aarno Peromies, Otava 1964

Kaikki mitä nyt tulen kertomaan tästä tapauksesta, on luottamuksellista. Voinhan luottaa vaitiolonne? Tämä on muutenkin niin vaikeaa.

Kiitos. Työssäni psykiatrisessa avohoidossa ja sen hallinnossa törmään toistuvasti tilanteisiin, jotka vaikuttavat päällisin puolin uskomattomilta, epätodennäköisiltä ja suorastaan surrealistilta.

Katsokaas – alamme on sellainen. Todellisuus on moni-ilmeinen, prisman, heijastavien peilinkappaleiden kautta tapahtuvaa valojen välkähtelyä virtaavassa epäjatkuvassa väliaineessa, vaikkapa vedessä. Leikillisesti voisi sanoa, että diskopallo ymmärtää elämää paremmin kuin filosofit. Filosofointi ja vanhojen kirjoitusten tutkiminen ovatkin lempiharrastuksiani.

Tutustuin herra K:n tapaukseen ensimmäisen kerran epäsuorasti erään hallintokantelun käsittelyn yhteydessä. Etuusarvioissa on paljon tarpeellista, mutta joitakin tahoja turhauttavaa paperisotaa, lausuntoja ja muodollisuuksia, joiden edellyttämällä vakavuudella niihin on suhtauduttava, kuten on välttämätöntä viranomaisten kanssa asioitaessa.

On muistettava, kuinka valtava koneisto ja mittava virkamiesten työ on aina mitä pienimmänkin asian valmistellut, esittänyt päätettäväksi ja lopulta toimeenpantavaksi määrännyt. Virkamiehet ja oikeusoppineet on nimetty virkaansa, ettei yksikään päätös rikkoisi mitään annettuja lakeja tai asetuksia vastaan. Mutta asiaan.

”Kun herra K. eräänä aamuna heräsi levottomista unista huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.”

Asiakirjatietojen mukaan K. oli hyvin suuri, kovakuorinen syöpäläinen ja tottumattoman silmään epämiellyttävä maata viistävä olento. Kertomansa mukaan herra K. mietti, mitä hänelle oli tapahtunut. Ammatikseen herra K. toimi kauppamatkustajana. Työpäivät venyivät pitkiksi ja kokemuksensa mukaa K. joutui raatamaan kello viidestä aamulla iltamyöhään saadakseen rahaa, jolla voisi elättää vanhempansa ja sisarensa.

Herra K:n maailma on rakentunut kauppamatkustajan työn varaan. Myöhästyminen junasta, joka vie hänet asiakkaiden luo, on traumaattista. Menettäessään työnsä herra K:lta viedään se, jossa häntä arvostetaan. Erottaminen merkitsee K:lle hänen elämänsä ja arvokkuutensa katoamista. Hänellä ei ole sisältöä elämässä. Hänen paikkansa on perheessä elättäjän osa. Jos hän ei enää tuo rahaa, hän on syrjäytynyt yksilö. Näin herra K. aluksi ajattelee.

Perheen jäsenet ottavat herra K:n muutoksen hämmentyneinä vastaan. Aluksi kukaan ei ole huomaavinaan sitä, että K:n on vaikea liikkua kahdeksalla raajallaan, että hän syö epäsiististi ja sen ettei hän kykene lähtemään työhön. Äreä, huonokuuloinen isä patistelee poikaansa työhön, mutta luopuu kun yritys ei tuota tulosta.

Isää lohduttaa, että herra K. kykenee luomaan luottamuksellisen ja tiiviin suhteen olohuoneen sohvan takana asustelevaan vaaleanpunaiseen virtahepoon, joka on koko perheen lemmikki, mutta erityisesti isän suosiossa.

Vaikka herra K. ei vaikuta mitenkään kärsivältä, äiti soittaa paikalliseen neuvontapuhelimeen ja tiedustelee, miten pitää toimia kun poika on muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi. Espanjan Monte del Castissa sijaitsevan call centerin virkailija konsultoi vuorossa olevaa mentoriaan ja ohjaa perheen paikalliseen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen yhteispäivystykseen.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen yhteispäivystyksen iltavastaanotolla lääkärivuokrausfirma MedMillionin palkkaama 22-vuotias terveydenhuollon ja välskäriopin kandidaatti Jedi Martikainen hieraisee silmiään, kun vastaanotolle kipittää kimeästi vinkuen ja kirskuen ruskea, russakkaa muistuttava satakiloinen hyönteinen saattajanaan humalainen vanha mies.

Koska Jedi Martikainen ei ole opinnoissaan medisiinan ammattikorkeakoulussa käynyt vielä transformaatio-opin cum laude-tasoista muodonmuutosten kurssia, hän kysyy neuvoa takapäivystäjältään.

Tohtori Tieto Tampio on yksityisvastaanotollaan, eikä ehdi ottaa asiaan enempää kantaa kuin että arvelee parhaaksi konsultoida psykiatria. Ylilääkäri Ior Davidonov löytyykin läheiseltä ratsastustalliltaan ja hän poikkeaa pikimmiten tapaamaan herra K:ta ja tämän isää.

Tohtori Davidonov haastattelee isän ja pojan lyhyesti sekä kutsuu koko perheen vastaanottokokoukseen mentaalihygienian laitoksen transformaatiopoliklinikalle. Herra K. tulee muistamaan loppuikänsä tri Davidonovin kysymyksen palaverissa, jossa ovat mukana Henni-sisko, ylihuolehtiva äiti, isä, virtahepo, herra K. ja perheen palvelija Gertrud sekä moniammatillinen tiimi. Kädet liitettyinä leuan alle pukinpartaan kiinni maten puoliksi tuolissaan tohtori maripaidassaan, jossa näkyy olevan läikkä päivälläsyötyä hernekeittoa kysyy:

”Herra, K. Mitä luulette. Kuinka äitinne vastaisi, jos hän olisi paikalla. Kuinka kauan olette tuntenut itsenne suunnattomaksi syöpäläiseksi?”

Äiti sanoo:”Mutta minähän olen paikalla!”

Tohtori Davidonov: ”Älkää keskeyttäkö. Kuinka kauan?”

Hra K. katsoo anovasti äitiä ja isää. Molempien ilme on sulkeutunut ja poissaoleva. Vain Hennan posket ovat punehtuneet. Gertrudin suu on mytyssä. Herra K. kuiskaa:

”Emmä tiiä. Vissiin aina.”

Davidonov hymyilee lempeästi: ”Aivvan. Oikein hyvä. Jatkakaa samaan malliin. Kuusisataa euroa. Voitte maksaa kassaan.”

Kansansirpaleiden eläkelaitokselta ja eläkevakuutusyhtiö Sampialaiselta tulee aikanaan kirje herra K:lle.

”Saamiemme tietojen mukaan olette elättänyt itsenne ja perheenne villakankaiden myyntiedustajana. Työssänne olette käyttänyt julkisia kulkuneuvoja ja oman selityksenne mukaan myös kävellyt paljon. Meille saapuneiden lääkärinlausuntojen, naapureiden ilmiantojen ja terveystarkastajan tarkastuskäynnin perusteella olette muuttunut suunnattomaksi syöpäläiseksi.

Arviomme mukaan Teillä ei ole sellaista sairautta, vikaa tai vammaa, joka vähentäisi enemmän kuin kaksi viidesosaa (2/5) kykyänne toimia työssänne myyntiedustajana. Saamanne lisäraajat -yhteensä kuusi (6) parantavat työkykyänne ja mahdollisuuksianne liikkua maasto-oloissa.

Tähän viitaten olemme harkinneet oikeaksi hylätä hakemuksenne oikeudesta päivärahaan ja kuntoutustukeen. Voitte valittaa tästä päätöksestä 30 kalenteripäivän aikana sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan.”

17.1.2009